16 elokuuta 2012

viikko ja yksi päivä




Opiskelijaelon aikana olen asunut pienessä homeisessa asunnossa piritorin laidalla. Sitten vaihdoin kaupunkia ja asuin betonisessa opiskelijakylässä. Viimeiset vuodet sain asua puutaloissa melkein keskellä kaupunkia. Ihan onnekkaalta tuntuu.
Vielä hetki sitten en voinut kuvitellakaan muuttavani tästä asunnosta pois. Tuntui pahalta, että tätä meidän kotia asuttaisi joku muu. Nyt, perheen kasvettua yhdellä ja tämän yhden kasvettua meneväksi ja ehtiväksi kaksivuotiaaksi, en malta odottaa että pääsen muuttamaan täältä pois. Yhteen tasoon. Siis aika aikaansa kutakin. Nyt tuntuu, että on todella aika astua eteenpäin.
Täällä jään kaipaamaan asuntoa ja muuta materiaa enemmän ystäviä. Turku antoi parastaan.

5 kommenttia:

  1. Lisätään vielä ihana uusi koti, joka odottaa asukkaitaan! Helpottaa (ehkä) vanhasta luopumista. Ikävä tulee teitä kaikkia <3 Mutta eihän tässä hyvästelemässä olla, heipataan vaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Helpottaa se, tiedän että uusi koti on meidän perheelle parempi. Sanotaan niin kun Kerttu: Nähdään taas! <3

      Poista
  2. Toisinaan on luovuttava jostain saadakseen uutta hyvää. Onnea teidän matkaan!

    Muutatteko kauas?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, kiitos! Muutamme Hämeenlinnaan. Mun kotiseuduille. Turku oli hyvä opiskelukaupunki.

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista