Juuri nyt pistellään pisteitä monille asioilla. Piste viimeiseen tuntisuunnitelmaan ainejakoisessa harjoittelussa. Kirjoitellaan loppukappaleita. Viimeinen vuosi intensiivistä opiskelua. Aloitetaan paljon uutta, päätellään lankoja, suunnitellaan tulevaa.

Minä olen pian valmis. Olen jotain ja pätevä. Minulla on ammatti. 

Ennen sitä on pidettävä vielä tunteja, viikkoja. Tehtävä monta raporttia ja tenttiä. Ja se pieni gradu. 

Olen aukonut solmuja, jotka ovat jumiuttaneet ajatuksia, pistäneet pään sumuun ja mielen harmaaksi. Solmut aukesivat ja sisusten päältä karisi kymmenen kiloa soraa ja rikkaruohoja. Olen saanut takaisin jotain tosi arvokasta, iloa ja naurua, sielunkumppanuutta. Superlatiivi kaipasi superlatiivia.

Pelastin hänet löytönurkkauksesta. Ajattelin, että on kivan näköinen lehdetönnäkin. Tämä puu taitaa kuitenkin olla ninjojen sukua, sillä kuolinkamppailun sijaan se alkoi kasvattaa suloisia pieniä lehtiä. Tällainen pieni idänihme meillä täällä siis kasvaa. Ainakin siis kuvittelen sen olevan bonsai.

uusi alku