29 syyskuuta 2011


Olen aukonut solmuja, jotka ovat jumiuttaneet ajatuksia, pistäneet pään sumuun ja mielen harmaaksi. Solmut aukesivat ja sisusten päältä karisi kymmenen kiloa soraa ja rikkaruohoja. Olen saanut takaisin jotain tosi arvokasta, iloa ja naurua, sielunkumppanuutta. Superlatiivi kaipasi superlatiivia.

4 kommenttia:

  1. tämä kuulostaa oikein hyvältä!

    VastaaPoista
  2. kuulostaa hyvältä! haluaisin kuulla lisääkin näistä solmuista, jotka eivät enää ole solmuja.

    VastaaPoista
  3. uusi paikka, jee!
    oon miettinyt että mitä teille kuuluu.
    hyvä kuulla että superlatiiveja!

    VastaaPoista
  4. hanna, :)
    Laura M., kyllä sinä tiedät mitä ne oli...nyt olo on kevyempi.
    soila, hyvää meille kuuluu :) mitäs teille?

    VastaaPoista