19 elokuuta 2012

pohdin puolukoita





Puutarha oli muuttunut kahdessa viikossa. Lisää kukkia ja miljoona nuppua. Tuo viihtyy tuossa. Tuo pitää siirtää. Ajattelin ruusupenkkiä. Pientä perunamaata. Ihastelin punaisia puolukoita ja olin onnellinen ruusupavusta. Sain sen äitienpäivälahjaksi kaksivuotiaalta. Ja nyt se kukoistaa. Näytän varmasti aika idiootilta hyppiessäni ympäri pihaa. Kamera kaulassa, puhelin kädessä. Nypin sieltä täältä, sandaali uppoaa multaan. Siirrän vähän tuolia, tarkastelen kokonaiskuvaa. Päässä vilisee kasveja, multaa, sammalta ja kanervia. Ysitien reunassa näin niin kaunista metsäkangasta. Vaaleaa jäkälää, kirkkaan vihreää sammalta, violettia kanervaa. Onnistuisiko omaan pihaan. Sitä pohdin. Perustan mielessäni kasvimaata ennen kuin nukahdan. Hengästyttää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti