02 tammikuuta 2012

sit kun

 


Sit ku olen valmistunut, sit ku meillä on isompi koti, sit ku on rahaa, sit ku on aikaa, sit ku sit sit ku! Mikä siinä on, että on pakko koko ajan ajatella näitä sitku-ajatuksia? Tämä hetki on niin hyvä ja arvokas ja onnellinen, miksi en osaa nauttia siitä? Haihatellessani tulevia kiitävät hyvät hetket ohitse.

Koska tämä vuosi tuo tullessaan niin paljon suuria ja uusia asioita, päätin antaa itselleni lupauksen. Pysähdyn ja pyöriskelen nyt tässä onnellisessa ajassa, halin ja pussaan näitä ihania ihmisiä ympärilläni. Havahdun hetkeen ja hyrisen tyytyväisenä. Näitä lupaan itselleni tehdä enemmän. Haaveilen myös, mutta en niin, että haaveet lamauttavat sen hetkisen toiminnan. En niin, että kaikki muu tuntuu toissijaiselta. Tähän liittyy myös kameran reippaampi käyttö. Syksyn aikana suurin osa kuvista on otettu kännykällä. On muka liian kiire tarttua oikeaan välineeseen ja kuvata tätä arkea. Arkea, josta olen kamalan onnellinen.


2 kommenttia:

  1. iloinen yllätys! Sitkut menee ohi jossain vaiheessa tai unohtuu.

    terkkuja paljon!

    t. Hanneli

    VastaaPoista
  2. just näin. miksi sitä aina vaan sortuu haikailemaan jotain olemattomia, kun siinä hetkessäkin olisi paljon mistä voisi olla kiitollinen. vaikea asia oppia, mutta harjoittelen.

    VastaaPoista